Joulukalenteri tai adventtikalenteri on rantautunut Suomeen vasta 1940-luvulla, mutta nykyään se kuuluu jouluun saumattomasti. Ensimmäisestä adventista tai joulukuun ensimmäisestä päivästä jouluaattoon ulottuva kalenteri rytmittää erityisesti lasten joulun odotusta. Tämä tekee joulukuusta tavallista mukavamman talvisen kuukauden.
Kalentereita on monenlaisia. Ensimmäiset adventtikalenterit olivat kauniita, graafisia piirustuksia, joissa oli avattavia numeroituja luukkuja. Avatun luukun takaa paljastui aina jokin uusi, yleensä jouluun liittyviä pienoiskuva. Suomalaisessa kuvakalenterissa on perinteisesti ollut luukussa 6 (joulukuun kuudes) Suomen lipun kuva itsenäisyyspäivän kunniaksi ja luukusta 13 on löytynyt kuva kynttiläkruunupäisestä Lucia-neidosta Lucian päivää juhlistamaan. Adventtisunnuntait on kuvattu pienoiskuviin kynttilöin; ensimmäisenä adventtina kynttilöitä on yksi, toisena kaksi jne.
Piirretyt kalenterit ovat edelleen suosittuja ja mm. partiolaiset painattavat joka vuosi uuden adventtikalenterin joulukuuta sulostuttamaan. Suurta ja suussasulavaa suosiota edustavat kuitenkin nykyään suklaajoulukalenterit. Niissä pienoiskuvat on korvattu suklaisilla hahmoilla tai tavallisilla suklaapaloilla. Herkullinen, syötävä kalenteri johdattaa makeasti kohti joulun herkuttelujuhlia.
Omaperäisin ja kiinnostavin joulukalenteri on silti "sukkajoulukalenteri" tai "taskujoulukalenteri", jossa jokaiselle päivälle on oma pussukkansa, jonka sisältä löytyy jokin mukava pikkuyllätys. Yllätykset voivat olla vaikka karkkia, tarroja, kiiltokuvia, pieniä käyttöesineitä, runoja tai mitä tahansa yllätyksen järjestäjän mielikuvitus vain keksii pussukoihin laitettavaksi.
Media-ajan kalentereita ovat nettijoulukalenterit ja television jo neljän vuosikymmenen ajan lapsille suuntaamat joulukalenteriohjelmat, joiden avulla virittäydytään vähitellen joulun viettoon. Suosituimpia television joulukalenterihahmoja ovat vuosien varrella olleet Histamiini ja Tonttu Toljanter.